Suomen poliisi nyt haluaa kaikenlaisia massavalvontajärjestelmiä ja varmaan kamerat vessoihinkin että saadaan rikollisia kiinni. On lainsäätäjien velvollisuus olla suostumatta.

Odottelenkin jo täällä Playstation 2 -emulaattorin iPhone-versiota ja kolmannen osapuolen WhatsApp-clienttiä.

That was one of the main reasons why I sold my Sony headphones and replaced them with Airpods Max. Charging the headphones while in use isn’t really any more inconvenient than using wired headphones would be.

But Apple has alone sold a billion devices using Lightning. Many of those devices will likely remain usable for years.

That’s what I said, wasn’t it?

Any manufacturer can make Lightning devices, as long as they license it.

after they already had a better cable

Better how? There is nothing in the iPhone 15 that was improved after changing the port. For the iPhone 15 Pro, faster transfer speeds are now supported but if we are honest, how many iPhone owners will ever transfer anything to or from their phones using a cable? I remember doing so once in the past 5 years. Using the cloud or AirDrop is significantly more convenient. On a device as small as the phone fast charging at higher wattage than what Lightning already provided is most likely going to murder your battery.

Now there’s landfills of useless lightning cables, while we can still use micro-usb for a lot of other old devices.

I don’t see why we couldn’t still use Lightning cables for old devices the same way as we can use micro-usb cables for old devices? Apple and other manufacturers have sold billions of devices and accessories utilizing Lightning. It’s not going to disappear any time soon.

Thankfully, they recently introduced logo requirements for this exact reason.

In order to pass through the USB-IF Compliance Program, all USB-C® to USB-C cables categories must be labelled with either a power capability of 60W or 240W by using the appropriate power icon and/or logo. The USB-IF now requires that all cables must be labeled with the 60W or 240W logo prior to compliance testing so that testing can confirm the intended display of such icons/logos. The policy now extends to all USB-C to USB-C cables. These markings must be checked before compliance testing can begin.

In addition to the power markings, in order to pass through the USB-IF Compliance Program, all cables except for High-Speed USB (USB 2.0) USB-C to USB-C cables, are required to be marked with the appropriate data rate they can support. An example, a USB 20Gbps USB-C – USB-C cable that supports 20V at 3A must be marked with the Combined Performance and Power 20Gbps/60W logo.

Here’s a table of the logos

At least one improvement has been made to the spec over the years: the iPhone X / iPhone 8 introduced support for fast charging through the USB-PD standard which meant something had to be upgraded. I’m fairly sure that change did not result in physical changes to the connector though. It has always remained backwards-compatible.

deleted by creator

Apple introduced the Lightning connector with the iPhone 5 back in 2012. At the time, it was reversible and superior to the existing Micro-USB connectors. Having been manufactured of a single piece of metal, it was also more durable than the more complex USB connectors.

The first USB-C phone was released in 2015. Samsung released their first USB-C phone, the infamous Galaxy Note 7 in 2016. Their flagship model didn’t use USB-C until 2017.

I find the whole Lighting-hate thing slightly puzzling. Imagine that you come up with a technological solution that solves a problem. Years later, other people finally find a way to solve the same problem. Then they accuse you of being backward. Finally the use of your solution is declared illegal.

Still, now that iPhone indeed has switched to USB-C, Apple’s keyboards, headphones and touchpads should follow suit as soon as possible. It makes no sense for them to use Lightning anymore as the ecosystem around it is obsolete.

Edit: another thing that I have found puzzling is how Apple is getting all the hate for proprietary standards, yet at the same time multiple other manufacturers have developed their own proprietary fast charging protocols which means you need both a proprietary cable and a proprietary charger to charge your phones to get charging speeds anywhere close to what is advertised. This was tested by for example Android Authority a few years back. To provide a more up-to-date example, OnePlus 10 Pro supports fast charging at 65 watts but only with its own ”SuperVooc” charger. If you try to charge through USB-PD, you are limited to 18 watts even though PD would theoretically support up to 240 watts. The SuperVooc chargers also refuse to charge any other device at a power higher than 10 watts. It’s interesting how this phenomenon has slipped under most people’s radar.

https://www.youtube.com/watch?v=bZe5J8SVCYQ

Se on ainakin selvää, että vihreä on pelottavampi kuin kokoomuslainen.

Epävarmoja on eniten perussuomalaisten ja keskustan äänestäjissä.

Lienee minusta melko ilmeistä, kumman kannalle perussuomalaisten tai kepun äänestäjät kallistuvat jos toinen on pakko valita.

Voi toki käydä myös niin, etteivät äänestä kumpaakaan. Äänestysaktiivisuus jäi samankaltaisessa tilanteessa varsin alhaiseksi kaksitoista vuotta sitten.

E: typo

Laitokset on lopetettu siitä syystä että ne maksavat.

Tavallaan se ketteryys olisi ollut ihan riittävää mutta sisäisesti priorisoitiin vääriä asioita. Meegolla olisi voinut olla vielä mahdollisuudet kilpailla mutta se olisi vaatinut koko firman kattavaa linjausta ja panostusta

MeeGon tilannetta 2011 kuvaillaan näin:

Hallituksen kokouksessa joulukuussa 2010 oli selvää, että N8 ja Symbian^3 eivät elvyttäisi Symbiania, vaan parhaimmillaankin käytettävyys oli kohentunut vain hieman. Symbianiin perustuvien tuoteperheidemme maine alkoi jo olla pilalla verrattuna esimerkiksi Samsungin ylistettyyn Galaxyyn. Ensimmäinen MeeGoon perustuva älypuhelin - Nokia N9 - oli tulossa myyntiin kesäkuussa 2011. Se oli eittämättä myöhäinen startti, mutta Android oli osoittanut, että myös “nopean seuraajan” oli mahdollista menestyä. Nokia oli globaali raskassarjalainen, jonka puhelimia myytiin 160 maassa, ja MeeGo toivottavasti osoittaisi meidän olevan yhä voimissamme ja palauttaisi ajan myötä vahvan markkina-asemamme.

MeeGo oli meille niin tärkeä, että McKinseyn johtopäätökset sen elinkelpoisuudesta olivat pysäyttävää luettavaa. McKinseyn raportti oli tyly ja kova. MeeGo-tuotevalikoimaan suunnitellut tuotteet, muun muassa N9, olivat jo valmiiksi sekä ominaisuuksiltaan että suorituskyvyltään Android-kilpailijoita jäljessä niille kaavailluissa hintaluokissa. Putteet karkottaisivat mahdolliset ostajat, ja samalla menettäisimme sovelluskehittäjät ja muut alan toimijat kehittamastä sovelluksia ja pelejä, jotka houkuttelisivat kuluttajia MeeGon käyttäjiksi. MeeGo-tuotevalikoima itsessään kalpeni Android-tarjonnan rinnalla. MeeGo oli suunnattu kaikkein vaativimmille asiakkaille. McKinseyn keräämien tietojen mukaan markkinoille oli tulossa samoihin aikoihin yli 80 erilaista kilpailukykyistä Android-mallia MeeGoa edullisempaan hintaan.

Lisäksi ei ollut mitään olennaista erottavaa tekijää “ei-Android Androidin” (eli MeeGon) ja aidon Androidin välilla. Ainoa varsinainen ero oli se, että MeeGon valmistaja oli Nokia. Se ei luultavasti enää rittäisi. Android-sovellusten määrän noustua jo 200 000:een MeeGon etsikkoaika oman elinkelpoisen ekosysteemin luomiselle oli päättymässä nopeasti.

Stephenin [Elop] oli saatava MeeGon tilanteesta taysi varmuus ennen kuin hän saattoi tehdä ratkaisuehdotuksensa. Hän päätti tehdä oman perusteellisen selvityksensä todentaakseen McKinseyn päätelmät, ja lisäksi hän halusi kuulla Nokian asiantuntijajohtajan lausunnon.

Luonteva ehdokas analyysin tekijäksi oli Kai Öistamö. Kailla oli ehdottomasti tehtävan edellyttämä tekninen pätevyys. Edellisen kevään organisaatiouudistuksen jälkeen Kai oli koordinoinut projekti Sea Eaglea ja istunut sen jokaisessa tapaamisessa. Palavereiden aikana Stephen oli nähnyt, millaista tuskaa ja syllisyyttä Kai poti Symbianin alennustilan takia ja miten kovasti hän halusi korjata aiemmat virheet. Hän päätti luottaa Kaihin.

Stephen ja Kai sopivat, että kumpikin tekisi itsenäisesti oman syväsukelluksensa MeeGon kehittäjäorganisaatioon. He puhuttaisivat koodaajia, testaajia ja johtajia, perehtyisivät bugiraportteihin ja tekisivät arvionsa kehitysvauhdista. He sopivat, että aikaa mielipiteen muodostamiseen oli yksi kuukausi ja että he eivät vertaisi keräämiään tietoja sinä aikana.

Tammikuun neljäntenä päivänä vuonna 2011, kun sovitusta arviointiajasta oli kulunut parisen viikkoa, Kai soitti Stephenille ja ilmoitti olevansa valmis kertomaan mielipiteensä. Myös Stephen oli jo tehnyt johtopäätöksensä. “Tule toimistooni”, hän sanoi Kaille. “Olen sikiöasennossa pöydän alla.”

Tilanne oli vielä pahempi kuin McKinsey oli varoittanut. Syystä tai toisesta MeeGo-tiimi ei ollut osoittanut lainkaan resursseja seuraavan sukupolven MeeGo-laitteiden kehittämiseen. Suunnitellulla kehitystahdilla Nokia kykenisi tuomaan markkinoille vain kolme MeeGo-pohjaista laitetta ennen vuotta 2014, mikä oli aivan lilan verkkainen tahti, jotta Nokia pysyisi kilpailussa mukana. Kolme puhelinmallia kolmessa vuodessa oli ollut hyvä strategia Applelle, kun se pyrki sekoittamaan markkinat kosketusnäyttöpuhelimellaan. Vain yksi MeeGo-laite vuodessa ei toisi riittäviä myyntimääriä.

Ilman rittäviä myyntimääriä sovelluskehittäjien ekosysteemi ei uskoisi alustaan siinä määrin, että alkaisi kehittää sille sovelluksia. Ilman kehittäjien tukea MeeGo ei löisi läpi.

Symbianin käännösongelmafiasko siis toistui - vielä pahempana. “MeeGo oli ollut yhtiön suuri toivo”, Kai muisteli myöhemmin, “ja nyt tulimme siihen tulokseen, että keisarilla ei ollut vaatteita.”

Epäonnistumisessa on aina kaksi puolta: se että virheitä tehdään - ja niitä tehdään aina - sekä se, että niitä ei havaita kulttuuristen puutteiden takia riittävän aikaisin eikä ryhdytä tarvittaviin toimiin. Ensimmäistä ei voi välttää ja jälkimmäistä ei voi sallia. MeeGon kehittäminen oli ollut täsmälleen oikea päätös, mutta kun vaikeuksia alkoi ilmetä, niin kuin käy aina, tieto niistä ei välittynyt huipulle asti. Ongelmat paisuivat niin ettei niitä enää voinut piilotella - ja silloin ne olivat jo niin isoja, ettei helppoja ratkaisuja ollut.

– Risto Siilasmaa, Paranoidi optimisti

Siinä vaiheessa kun johto alkoi olla tietoinen asiaintilasta niin mitään ei ollut enää tehtävissä heidän tulkintansa mukaan. Toki tuon konsulttifirman ja Nokian johdon päätöksenteko tuntui olevan sellaisten ihmisten vastuulla jotka eivät olleet koskaan edes nähneet puhelinta. Missään vaiheessa ei nimittäin kiinnitetty huomiota siihen tärkeimpään asiaan, eli siihen onko laitteen käyttäminen hauskaa. Haluavatko ihmiset käyttää jotakin puhelinta? Miksi tai miksi ei? Puhelimessa voi nimittäin olla ihan millainen ominaisuuslista tahansa, mutta jos sen käyttäminen aiheutti jatkuvaa vitutusta niin ei sellaista kukaan halunnut ostaa, ainakaan kahta kertaa. N9:ää oli ilmeisesti hauska käyttää ja se oli mahdollisesti jopa paljon miellyttävämpi kuin aikakauden Android-puhelimet, mutta tälle ei annettu sisäisissä analyyseissä mitään arvoa vaikka se oli kaikkein keskeisin laitteen suosioon vaikuttava tekijä kuten iPhone osoitti. Lisäksi kirja ei kattavasti perustele, miksi tarkalleen Nokia olisi tarvinnut enemmän kuin yhden puhelimen vuodessa. Yksi vuosittain uusittava malli toi Applelle riittävät myyntimäärät, jotta se sai kauppaansa 300 000 sovellusta. Nokialla, kuten monella muulla valmistajalla oli kuitenkin joku fetissi tuoda markkinoille 50 mallia vuodessa. Ylenpalttisen monimutkaisen ja laajan tuotevalikoiman karsiminen oli asia, jonka Steve Jobs teki ensi töikseen palatessaan Applelle ja toimenpide oli valtaisa menestys. Itse asiassa Jobs oli pelastanut Applen hyvin samanlaisesta tilanteesta kuin se jossa Nokia tuohon aikaan oli.

Totta kai äänestää. Vesi on märkää, saharassa on kuivaa ja oppositio äänestää hallituksen luottamusta vastaan. Ainahan näin on tehty.

Tollaiset saa kyllä vihaamaan instituutioita ihan huolella.

Inssin hylkäämisestä on mahdollista tehdä oikaisuvaatimus, mutta eihän siitä tule koskaan mitään kun ei ole todisteita. Kumpaa uskotaan, sinua vai virkamiestä? Inssiajossa pitäisi ehdottomasti olla mukana kamerat jotka osoittavat niin auton ulko- kuin sisäpuolellekin. Se parantaisi oikeusturvaa kummasti.

Pelkkä “antirasistinen” lainsäädäntö ei riitä, vaan rasisteja täytyy oikeasti rangaista vaikka sitten vankeustuomiolla jos eivät tajua olla ihmisiksi.

Mutta miten määrittelet rasistin? Esimerkiksi mitkä seuraavista määritelmistä allekirjoitat:

• Rasisti muiluttaa valkoinen lakana päällä soihtujen ja talikoiden kanssa erivärisiä ihmisiä
• Rasisti kieltäytyy ottamasta yritykseensä töihin erivärisiä ihmisiä
• Rasisti yllyttää väkivaltaan erivärisiä ihmisiä kohtaan
• Rasisti puhuu ulkomaalaisista negatiiviseen sävyyn Twitterissä ja nimittelee heitä ihonväriin liittyvillä haukkumasanoilla
• Rasisti kysyy ulkomaalaisen näköiseltä ihmiseltä, mistä hän on kotoisin
• Rasisti puhuu ulkomaalaisen näköisen ihmisen nähdessään hänelle englantia
• Rasisti toteaa, että ei halua ostaa firmalleen vähemmistön edustajan pitämää yhdenvertaisuuskoulutusta
• Rasisti käyttää televisio-ohjelmassa sanaa “neekeri” (joskaan hän ei kutsu ketään neekeriksi vaan ainoastaan pohtii sanan syvempiä merkityksiä)
• Rasisti on kuka tahansa, jonka vähemmistöön kuuluva sanoo kohdelleen häntä huonosti ja tätä kokemusta ei saa kyseenalaistaa

Kaikki yllä olevista ovat nimittäin LinkedInin mukaan rasisteja. Sanotaanko, että olen hieman erimielinen tästä asiasta joidenkin kohtien kohdalla.

Joka tapauksessa, lainsäädäntö ei voi olla epämääräinen, vaan rasismi on määriteltävä hyvin täsmällisesti. Monet asiat jo ovatkin kriminalisoituja, kuten syrjintä työhönottossa. Monesti sitäkin on vain vaikea todistaa tapahtuneen.

Nokian yrityskulttuuri oli ollut tuossa vaiheessa jo kymmenisen vuotta sellainen, ettei siitä ollut haastajaksi. Keskenään riiteleviä nurkkakuntia ja johtotehtävissä aivan liikaa oman edun tavoittelijoita jotka eivät epäonnistumisen pelossa halunneet kokeilla mitään uutta.

Tuo itse myyntitoimenpidehän oli oikein hyvä diili Nokian kannalta. Nokia sai miljarditolkulla rahaa kännykkäbisneksestä, joka oli täysin arvoton. Microsoft sulki koko yksikön pari vuotta myöhemmin miljarditappiot niskassaan.